On kiitoksen aika ja paikka!

27.10.2008

Kuntavaalien äänet on taas laskettu ja tulokset vahvistetaan viikon puolivälissä. Henkilökohtaisesti olen vaalissa saamaani äänimäärään tyytyväinen. Tulos oli oikeastaan hyvin yllättävä, sillä sain nyt 40 vuotta jatkuneen vaatimattoman kunnallispoliittisen ”urani” parhaan äänimäärän eli 182 ääntä, ellei tarkistuslaskenta aiheuta enää muutoksia.

Tämä äänimäärä oikeuttaa Kokoomuksen 88 ehdokkaan täydeltä listalta 18:een sijaan ja samalla III:ksi kokoomuslaiseksi varavaltuutetuksi. Äänimääräni kohosi neljän vuoden takaisesta 22 ääntä, mutta varavaltuutetun paikka siirtyi nyt pari pykälää taaksepäin.

Erityisen tyytyväinen olen omasta kotikaupunginosastani saamaani henkilökohtaiseen äänimäärääni (49), jossa koen vielä saavani positiivista palautetta aikanaan rehtorina tekemästäni työstä tässä kaupunginosassa. Tämä luottamus lämmittää kovasti ja antaa energiaa yhteisten asioiden hoitamiseen edelleen!

SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET LUOTTAMUKSESTA JA KANNATUKSESTA!

Yritän parhaan kykyni mukaan olla luottamuksesi arvoinen työssä ja tehtävissä, yhteisten asioiden hoitamisessa seuraavat neljä vuotta.

Onko koulutiellä turvatakuita?

23.10.2008

Pari viikkoa sitten ”yläkoulun” 7-luokkalainen tyttö jäi Kuopion keskustassa suojatiellä auton alle ylittäessään katua. Tilanteessa olisi voinut käydä pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta kaikeksi onneksi seurauksena oli vain ruhjeita ja pieniä murtumia, mutta niissäkin riittää parantelemista pitkäksi aikaa.

Mitä tekemistä tällä tapaturmalla ja kunnallisvaaliehdokkaan kirjoittelulla netissä on keskenään? Yhtymäkohta löytyy Vahtivuoren koulun remontin ja oppilaiden vaarallisen koulumatkan solmukohdasta.

Kaupunkimme tiukan taloustilanteen vuoksi tilakeskuksen investointiohjelmaa jouduttiin ”venyttämään” keskusjohdon ohjeistuksen mukaan. Kun Vahtivuoren koulun remontin alkamista siirrettiin, ei vielä ollut näköpiirissä nyt Kuopiossakin käsillä oleva rakentamisen hiipuminen. Rakennusalan yritysten kiinnostus myös peruskorjauskohteisiin näyttäisi nopeasti lisääntyneen vähentyneiden uudisrakennushankkeiden takia. Tiettävästi myös materiaalien hinnat ovat hieman alentuneet. Kaikki nämä tekijät puhuvat sen puolesta, että Kuopiossa kannattaisi ainakin harkita uudelleen omia remonttikohteita, mm. Vahtivuoren koulun remontin aloitusta.

Viitaten alussa mainitsemaani ikävään onnettomuuteen suojatiellä ei tarvitse olla kovin hyvä ennustaja, etteikö sama toistu Vahtivuoren 1-6 luokkien oppilaiden koulutiellä heidän kulkiessa läpi kaupungin Niiralan kouluun ainakin pari-kolme seuraavaa vuotta. Ymmärrän hyvin vanhempien suuren huolen lasten koulumatkan vaaroista. Jos ekaluokkalainen kulkee joka päivä koulumatkallaan jopa 30:n risteyksen yli, hän ylittää kouluvuoden aikana n. 6000 risteystä kaikenlaisissa keleissä.
Summa summarum: Yrittäkäämme yhdessä löytää keinot Vahtivuoren koulun remontin aloittamiseksi alkuperäisessä aikataulussa, jotta oppilaiden vaarallinen evakkotie läpi kaupungin jäisi mahdollisimman lyhytaikaiseksi.

Eläkeläisen ääni kuuluu kunnallisvaaleissa vai kuuluuko?

19.10.2008

Nyt on taas käsillä se aika, jolloin puolueet ovat kiinnostuneita meistä eläkeläisistäkin, sillä meitä on paljon myös Kuopiossa. Ensi sunnuntain ääntenlaskun jälkeen tiedämme, ketkä meidän asioitamme hoitavat valtuustoissa ja luottamuselimissä seuraavien neljän vuoden ajan.

Kunnallisvaalit ovat tärkeät vaalit ja erityisen tärkeät myös ikäihmisille siksi, että kunnassa ja kaupungissa tehdään monia ikääntyvän ihmisen arkielämään vaikuttavia päätöksiä. Seniori-ikäisen äänestäjänkin kannattaa todella harkita, kenelle sen ainoan äänensä vaalissa antaa. Muutama kysymys voisi auttaa pohdinnassa: Mitä ehdokas on halukas tekemään seniori-ikäisten palvelujen hyväksi? Millaisia konkreettisia ehdotuksia hänellä on? Ja mikä tärkeintä: miten hyvin ehdokas tuntuu hahmottavan seniori-ikäisen ihmisen tarpeet ja tilanteen?

Ehdokkaiden valpas kuunteleminen on tärkeää myös sen vuoksi, että vanhuspalvelut eivät ole lakisääteisiä kuten esim. päivähoito- tai koulupalvelut. Kunnat tuottavat lähinnä lainsäädännön edellyttämiä palveluja. Koska vanhuspalvelut eivät ainakaan vielä ole lakisääteisiä, ne saattavat jäädä lakisääteisten velvoitteiden jalkoihin, vaikka palvelujen tarve on kiistaton.

Eläkkeensaajista voi parhaimmillaan tulla äänestäjinä sellainen yhtenäinen joukko, jota valtuustokin aidosti kuuntelee. On tärkeää, että mahdollisimman moni seniorikansalainen ottaa selvää ehdokkaiden mielipiteistä ja muistaa ehdokkaiden puheet ja aikeet äänestyskopissa 26.10. ja sen jälkeenkin koko vaalikauden ajan, sillä seuraavan kerran näistä asioista pääsee ehdokkaiden kanssa keskustelemaan ”turuilla ja toreilla” vasta v. 2012.

Kuopiolainen vaalirumpu

10.10.2008

Savon Sanomat uutisoi 9.10.08, että ”Kuopio lyö vaalirumpua”. On hyvin mielenkiintoista seurata, tuleeko tämä kunnallisvaaleihin liittyvä asia ylittämään muita uutiskynnyksiä mediassa, sillä noin vuosi sitten tein aloitteen, josta nyt uutisoidaan.

Kyseessä on siis Kuopion kaupungin julkaisema tiedotuslehti Kuopio, joka jaettiin joka talouteen 7.10. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että p.o. lehdessä julkaistaan kaupungin toimesta kaikkien puolueiden kaikki ehdokkaat ja lehden mukana jokainen ehdokas pääsee tasapuolisesti esittäytymään nimen, kuvan, numeron ja puolueensa kanssa jokaisen äänestäjän kotona riippumatta listan pituudesta. Samalla puolueiden kunnallisjärjestöjen kesken päätettiin edelleen vähentää ulkomainontaa ”toreilla ja turuille”.

Tämä idea kehittyi pohtiessamme, mitä puolueina voisimme tehdä demokratian kehittämiseksi ja äänestysaktiivisuuden kohottamiseksi Kuopiossa. Kaupunginjohtaja innostui hankkeesta ja vei asian edelleen myönteisenä kh:n listalle. Nyt äänestäjät ovat jo parin päivän ajan voineet tutustua edessä olevien kunnallisvaalien kaikkiin yli 400:aan ehdokkaaseen ”siististi sisätiloissa”. Lyhin lista on vain yksi ehdokas ja toista ääripäätä edustaa Kokoomus täydellä 88 ehdokkaan listalla, johon joukkoon mieluusti kuulun.

Toivoa sopii, että Kuopion satsaus uuteen vaalilehteen tuottaa myös positiivista tulosta ja vaalien äänestysprosentti ponnahtaa merkittävästi edellisten vaalien 52,5 %:n lukemista selvästi ylöspäin. Jos äänestysprosentti kunnassa valuu 50 %:iin tai sen alle, onko silloin kyseessä  demokratia vai harvainvalta?

Politiikka on arvovalintoja!

08.10.2008

Usein kuulee sanottavan, että ”se ja tuo” ovat olleet huonoa politiikkaa. Erinomaisen harvoin politiikkaa arvioidaan tiedotusvälineissä tai toreilla ja turuilla positiivisin sanakääntein tai saatesanoin, että kerrankin on tehty hyvää politiikkaa. Yleensä kärjekkäimmät arvostelijat ilmoittavat kuitenkin pysyvänsä visusti erossa politiikasta. Demokraattista, poliittista järjestelmäämme parempaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Näillä mennään!

Onpa politiikka kansalaisen mielestä hyvää tai huonoa, kunnallispolitiikkakin on nimenomaan arvovalintoja, jotka ohjaavat päätöksiämme yhteisten asioiden hoitamiseksi kohti parempaa tulevaisuutta. Missään ei ole ”apparaattia”, joka sanelee, kuinka yhteisiä asioitamme pitää hoitaa. Lainsäädäntö toki ohjaa poliittisia päätöksiä. Subjektiiviset oikeudet rajoittavat paljon liikkumavaraa, mutta paljon jää vielä valtuustossa päätettävää, johon valtuutetut voivat vaikuttaa taustoistaan johtuvilla arvovalinnoillaan.

Tässä on kunnallisvaalin tärkein ”villakoiran ydin”. Äänestäjä voi vaikuttaa henkilövalinnallaan ja äänestyspäätöksellään valtuuston kokoonpanoon ja sitä kautta mm. valittavien lautakuntien muodostumiseen koko seuraavan vaalikauden ajaksi. Luottamushenkilöt tuovat päätöksentekoon oman arvomaailmansa, jossa on suuriakin eroja poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden välillä.  Kokoomuksen arvot ”välittäminen, kannustaminen, koulutus ja sivistys sekä suvaitsevaisuus” on arvopohja, jolta muodostuu minun maailmankuvani. Näiden arvojen edistämiseksi päätöksenteossa kotikunnassamme Kuopiossa käyn kokoomuslaisena ehdokkaana kohti kunnallisvaaleja, joissa ratkeaa ”valtakirjani” yhteisten asioiden hoitamiseen eli kunnallispolitiikan tekopaikoille vuoteen 2012 saakka.

”Toivotalkoissa paremman Kuopion puolesta tavataan!”

Eläkkeitä korotettava useammin kuin kerran vuodessa!

04.10.2008

Julkisuudessa esiin tuodut näkemykset ja mielipiteet eläkeläisten hyvästä tulotasosta hämmentävät seniorikansalaisia. Miksi tämä hyvä elintaso ei näy omassa eläkkeessä ja miksi rahat eivät tahdo enää riittää arkisiin menoihin?

Selitys on yksinkertainen. Eläketurvakeskuksen julkisissa puheenvuoroissa puhutaan ”uusista” eläkkeistä. On selvää, että korkeasuhdanteen aikana palkat ovat nousseet ja niiden myötä myös uudet eläkkeet. Jotkut saavat eläkkeensä nousemaan myös siten, että ovat mukana työelämässä ylimääräisiä vuosia.

Tilanne on sangen toisenlainen vanhojen eläkkeiden osalta. Mitä pitempään ihminen on eläkkeellä, sitä pienemmäksi hänen eläketulonsa kutistuvat. Hinta- ja kustannustaso nousevat, mutta eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä ansiotason noususta. Jos eläke juuri eläkkeelle jäämisen aikaan on ollut palkasta yli 60 %, on eläke vuosikymmenen kuluttua vajaat 50 % vastaavasta palkasta. Esimerkiksi tänä vuonna eläkkeet nousivat tammikuussa vain 1,35 %, kun taas palkkojen nousu on ollut merkittävästi enemmän.

Pitkään eläkkeellä olevia uhkaa tämän vuoksi vähitellen köyhyys, kun tulotaso laskee jatkuvasti. Iän myötä palvelujen ja hoidon tarve kuitenkin kasvaa. Millä pitkään eläkkeellä ollut ostaa itselleen riittävän monipuolisen ravinnon ja hankkii tarvitsemansa lääkkeet ja hoitopalvelut?

Yksistään hintojen nousu syö Tilastokeskuksen laskelmien mukaan kaikilta kotitalouksilta yli 100 euroa kuukaudessa. Eläkeläisen tuloissa 100 euroa on paljon, sillä noin 50 prosenttia eläkeläisistä saa bruttona alle 1 000 euroa kuukaudessa ja yli 85 prosenttia alle 1 600 euroa kuukaudessa – bruttona!

Eläkkeitä olisi ehdottomasti korotettava kaksi kertaa vuodessa, esimerkiksi tammikuussa ja heinäkuussa. Näin itse asiassa tehtiin aina vuoteen 1984 asti.

Nykyisin eläkkeitä korotetaan kerran vuodessa, tammikuun alussa. Suomen kaltaisessa kalliin hintatason maassa korotukset tulevat suhteettoman myöhään. Korotuksen perusteena ovat näet tilastot, jotka on laskettu vuoden ajalta edellisen vuoden syyskuun loppuun saakka. Elinkustannusten nousu mainitun syyskuun jälkeen hyvitetään eläkeläisille vasta yhden vuoden ja kolmen kuukauden jälkeen. Tänä aikana tapahtuu merkittäviä muutoksia ansiotasossa ja elinkustannuksissa, jotka ovat kaikkien eläkeläisten kannalta epäedullisia.