Eläkeindeksin taittamisesta

23.03.2011

”Taitettu indeksi” 80/20 on muodostunut eläkeläisten kielenkäytössä ellei aivan kirosanaksi niin ainakin jonkin sortin manaukseksi. ”Tasaindeksi” 50/50 on monen mielestä ainut oikea ja tavoiteltava eläkkeiden korotuksen suhdeluku. Samalla kuitenkin unohdetaan, että ”fifty-fifty” on sama kuin pannaan puoliksi.

”Taitettuja” indeksivaihtoehtoja on ainakin sata. Vain 100 % -indeksi olisi se vaihtoehto, joka säilyttäisi tilanteen ennallaan. Me seniorit tuskin saamme koskaan niin paljon painetta tähän asiaan, että palaisimme 1960-luvun työeläkeindeksiin, joka seurasi sataprosenttisesti palkkoja. Kun palkat kohosivat markalla, eläkkeitä nostettiin samoin.  Sen vuoksi nuorena opettajana sain pienempää nettopalkkaa kuin äitini nettoeläkettä samasta työstä. Kuka vielä muistaa, millaisista inflaatiolukemista saimme nauttia 1960-70 -luvuilla? Minäpä muistan, korkeimmillaan 15-16 % vuodessa ja devalvaaatiot sen lisäksi!

Tänä vuonna inflaatio on jo yli 3%. Palkkoja on korotettu alle 2 % tasolla. Näistä numeroista seuraa se, että 80/20 -taitos on hieman parempi kuin 50/50. Edellinen tuottaa 1000 €:n eläkkeeseen lisää ensi tammikuussa 28 €, kun taas jälkimmäinen toisi 25 €. Ero on pieni, mutta vuodessa jo 36 € parempi ”tonnin” eläkkeissä kuin tasaindeksin tuottama korotus. Eläkkeensä korotuksen voi kukin laskea kertomalla nykyisen eläkkeen bruttosumman ensin 2,8 %:lla ja sitten 2,5 %:lla. Numerot kertovat ensi tammikuussa odotettavisssa olevat korotuseurot ja -erot. Tänä vuonna 1.9. on se hetki, joka ratakaisee lopullisen työeläkkeiden korotusprosentin, joka näkyy euroina tilillä tammikuussa 2012.

Suhdanteet vaihtelevat ja sen mukaan eläkkeiden korotuksetkin. Kansanedustaja Erkki Virtasen (vas.) Kuopiossa esittämä eläkeläisille edullinen deflaatio on ainakin minulle suorastaan kauhistus – toivottavasti monelle muullekin! Niissä suhdanteissa eläkeindeksit olisivat pitkälti miinuksella.

Numerolla 72

18.03.2011

Kokoomuksen ehdokaslista sai Pohjois-Savon vaalipiirilautakunnan ”arpajaisissa”  listanumeron 7. Ehdokkaiden aakkosjärjestys tuotti minulle numeron 72. Ehdokasnumeroni on suorastaan paras mahdollinen, sillä muuta numerovaihtoehtoa ei minulle ole tarjolla.

Ehdokasnumerostani löydän hiukan symboliikkaakin. Numeroni mukainen kilomäärä on suurin luku, jonka vaaka on osoittanut minulle elinaikanani. Nykyisin painoni on pysytellyt pari kolme kiloa 72 kg:n ”haamurajan” alle. Lääkärin mukaan painoindeksini on erittäin hyvä ikäiselleni miehelle. Siispä menoksi!

Mitä muuta mielleyhtymää numerostani? Kun vaalien aikaan täytän 68 vuotta, aikalaskurin mukaan vaalikauden päättyessä olen 72-vuotias. Tuon ajankohdan tehtävien tärkeyden ja laajuuden ratkaiset Sinä, äänestäjäni jo 17.4. Ken elää, se näkee! Elämäni vaativin ja mielenkiintoisin ehdokkuus on näinä viikkoina käsillä.

V. –72 , siis viime vuosisadalla, olimme asuneet vuoden Kuopiossa. Työvuosia opettajana oli tuolloin takana jo kuusi. Kuopiossakin aloiteltiin vähitellen siirtymistä peruskouluun. Ensimmäinen merkittävä kuntaliitos oli tehty, kun maalaiskunta ja kaupunki olivat lyöneet  ”hynttyyt yhteen” 1968. Työpaikkani, Niuvan koulu, olisi sijainnut ilman kuntaliitosta Kuopion maalaiskunnassa.

Valkoisella Ford Escortilla ajelimme kesälomamatkalla Norjassa. Noihin aikoihin aloimme suunnitella myös pienen lomamökin rakentamista  synnyinseudulleni Vesannolle. Toinen vaihe tästä rakennusprojektista valmistui 15 vuotta sitten. Sähköt ja langaton nettiyhteys tekevät mahdolliseksi sen, että kirjoitin tämän jutun ”etätyönä” Rapurantamme piilopirttissä.

Seniorien ostovoimasta ja indeksistäkin

08.03.2011

Eläkeläisten ostovoiman kohentamiseen olisi tarjolla muitakin keinoja kuin ns. taitettu indeksi.  Näiden vaihtoehtojen myönteisiä vaikutuksia ostovoimaan ei tarvitsisi odottaa vuotta kauemmin. Indeksimuutoksen varaan rakennetut odotukset toteutuvat sen sijaan hyvin pitkällä viiveellä. Ne voivat osoittautua sitten aikanaan jopa karvaiksi pettymyksiksi. ”Sijoitusten hajauttaminen” olisi mielestäni viisasta eläkkeiden ostovoiman puntaroinnissa.

Ensiksikin kunnallisverotuksessa tulisi korottaa eläketulovähennystä. Toiseksi valtionverotuksessa veroprosentteja voitaisiin alentaa eli verotusta keventää. Kolmanneksi eläkkeisiin tulisi tehdä indeksikorotukset kaksi kertaa vuodessa, jolloin inflaation vaikutusta voitaisiin torjua nykyistä nopeammin. Näiden toimenpiteiden myönteiset yhteisvaikutukset voisi jokainen seniori havaita jo vuositasolla laskiessaan eurojensa riittävyyttä.

”Taitetun indeksin” taivuttelu uuteen asentoon on melko epävarmaa siksi, että vaikutukset tiedämme varmuudella vasta vuosikymmenen kuluttua. Ken elää, se näkee! Mistä löytyy sellainen ”indeksiprofeetta”, joka voi taata jonkin indeksiluvun ylivertaisen paremmuuden pitkällä aikavälillä? Eläkeindeksiä ei myöskään muutella yhtenään.

Tasaindeksi 50/50 on kovin toivottu ja haluttu. Tänä vuonna se toisi merkittävästi pienemmän korotuksen eläkkeisiin kuin nykyinen 20/80 -indeksi, koska  inflaatio on jo 3 % eli paljon korkeampi kuin palkkojen korotukset. Eläkeindeksin taivutteluun tarvitaan kaiken lisäksi kolmikantainen konsensus eli työntekijät, työnantajat ja valtiovalta.  Näiden kolmen eripuraisen tahon on oltava yksimielisiä indeksin muuttamisen suhteen. Meille eläkkeensaajille on jätetty tässä indeksiprosessissa vain sivustakatsojan ja vastaanottajan rooli.