Kiitos luottamuksesta, kiitos kannatuksesta!

18.04.2011

Takana on erittäin merkitykselliset ja mielenkiintoiset eduskuntavaalit. Kokoomus saavutti nyt sen tavoitteen, joka asetettiin jo edellisiin eduskuntavaaleihin: suurimman puolueen asema sekä kokoomuslainen ja savolainen pääministeri.
Toukokuussa tiedämme, mitkä muut puolueet haluavat tarttua pj. Jyrki Kataisen tarjoamaan ”vallankahvaan” ja tulla mukaan hallitusvastuuseen.

Poliittinen kartta, ehkä poliittinen kulttuurikin on muuttunut näissä vaaleissa pitkäksi aikaa. Yhteiset asiat ja niiden hoitaminen eivät minnekään häviä. Viimeistään neljän vuoden kuluttua on jälleen arvioinnin paikka, kuinka politiikassa on onnistuttu.
Ken elää, se näkee!

Olen ollut vuodesta 1968 mukana erilaisissa Kokoomuksen luottamus- ja järjestötehtävissä. Nämä eduskuntavaalit olivat itselleni hyvin merkittävät, sillä sain olla mukana ehdokkaana tapahtumassa, joka jää todella maamme poliittiseen historiaan.

Tästä asetelmasta alkaa seuraava etappi kohti ensi tammikuun presidentinvaaleja. Onko seuraava presidenttimme myös kokoomuslainen? Sen tulemme näkemään viimeistään helmikuussa 2012.

Haluan kiittää lämpimästi äänestäjiäni ja kannattajiani. Kotikaupungista saamani äänimäärä on suurin, mitä koskaan ja missään vaaleissa olen saanut. Parhaimmat kiitokseni!

Jatkokausi OSJ:n hallituksessa

12.04.2011

Mielenkiintoiset kolme vuotta OSJ:n hallituksen jäsenenä on takana ja toinen kolmivuotiskausi varmistui Lahdessa 9.4. pidetyssä Opetusalan Seniorijärjestön vuosikokouksessa. Olin Pohjois-Savon senioriopettajien ehdokkaana hallitukseen ja menestys vaalissa tuotti minulle jatkokauden vuosille 2011-13. OSJ:n hallitukseen kuuluu puheenjohtajan lisäksi 9 jäsentä, joista kolme on kulloinkin erovuorossa.

Työskentely OSJ:n hallituksessa on tarjonnut hyvän näköalapaikan mm. työeläkkeisiin liittyviin asioihin. Indeksit ovat tulleet tutuksi niin tilastoina kuin graafisina esityksinäkin. VENK:n eli Valtakunnallisten eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii OSJ:n pj Sirkka-Liisa Tarjamo. Olemme pontevasti esittäneet, että senioreita on entistä enemmän kuultava ikäihmisiä koskevissa asioissa.

Tee hyvä työ!

06.04.2011

”Kun työn näkee, niin tekijän tuntee! Työ on miehen (myös naisen) kunnia!” … ja monta muuta erinomaista sananpartta löytyy kuvaamaan työn merkitystä ja arvoa. Valitettavasti työttömyys on koetellut viimeisten vuosikymmenten aikana kansaamme kovin ottein. Keskimäärin yksi kymmenestä suomalaisesta on joutunut työttömyyden kouriin, eikä ole saanut kokea työn merkitystä ihmiselle.

Eduskuntavaalien yksi keskeinen teema on eläkeikä – joko sen nostaminen tai säilyttäminen ennellaan. Keskustelu on juuttunut valitettavasti yhteen asentoon. Suurin osa puolueista ja ehdokkaista on vastaan. Kokoomus on eläkeiän hienovaraisen nostamisen puolella.

Olen joustavan ja yksilöllisen eläkeiän kannalla. Työntekijä, joka pystyy, jaksaa ja haluaa tehdä töitä pitempään, se hänelle sallittakoon. Ihminen, joka uupuu jo kuusikymppisenä tai jopa sen alle, on syytä laskea ”pitkälle vapaalle” ilman kädenvääntöä eläkeiästä. Työterveyshuolto ja työsuojelu ovat avainasemassa tämän tavoitteen suhteen.

Perustelen näkemystäni sillä, että minun elinaikana (67 v.) ihmisten keski-ikä on kohonnut lähes parilla kymmenellä vuodella. Kun vanhempani jäivät eläkkeelle 1950-60 lukujen taitteessa, opettajan eläkeikä oli 63 vuotta ja sisävesiluotsi-isäni pääsi 65-vuotiaana ansaitulle eläkkeelle. Miksi siis nyt tämä meteli eläkeiän nostamisesta? Ihmiset ovat nykyään terveempiä ja elävät pitempään kuin 60-luvulla. Sallittakoon hyvän työn tekeminen ilman ikärasismia niille, joilta hommat vielä sujuvat.

Kokonaan toinen juttu on se, että 10-15 vuoden kuluttua tulee eläkeikään niitä noin ”viisikymppisiä”, joille ei ole kertynyt riittävästi eläkevuosia. Heidän eläkkeelle jäämistään uhkaa eniten se, että eläke ja raha ei riitäkään.

Tulevia aikoja ajatellen tuntuu oudolta SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen jyrkkä EI eläkeiän nostamiselle. Vaikuttaa siltä, että SDP ei ole enää työväenpuolue, kun se vastustaa noin kovasti ”hyvän työn tekemistä”.

Seitsemän kaksi seniorien sanansaattajaksi

03.04.2011

En voinut aavistaa 1960-luvun lopulla nuorena opettajana, että Savon Sanomat 3.4.2011 julkaisee haastatteluni, jonka otsikkona on ”Pitkän linjan kokoomuslainen on seniorien asialla”.

Ensimmäisen kerran olin kunnallisvaaliehdokkaana Lapinlahdella v. 1968 tuloksena varavaltuutetun paikka ja kirjastolautakunnan varajäsenyys. Kun puheenjohtajaksi valittu äidinkielen lehtori muutti jo seuraavana kesänä pois paikkakunnalta, valtuusto valitsi minut (26 v.) kirjastolautakunnan puheenjohtajaksi.

Edessä oli Lapinlahden kirjastolautakunnan siihen astisen historian suurin saneeraus. Uusi pääkirjasto oli rakenteilla. Pienet sivukirjastot päätimme laittaa ”pyörien päälle” ja hankkia kunnan ensimmäisen kirjastoauton (ks. kohdasta tietoja!).

Menettelytapa tällaisissa hankkeissa ei ollut minulle vielä kovin tuttua. Niinpä lähetin laatimani suunnitelmat ohi kunnanhallituksen suoraan  Kouluhallitukseen, josta tuli päätös, että Lapinlahden kunnalle oli myönnetty valtionosuus kirjastoauton hankkimiseen.

Loppu hyvin – kaikki hyvin. Kirjastoauto tuli hankittua vuotta ennen, kuin se oli kunnanhallituksen suunnitelmissa. Tämä hankekokonaisuus vahvisti uskoani yksilön vaikuttamismahdollisuuksiin, jos vain toimeen tartutaan.

Pari asiaa on hämmästyttänyt minua edessä oleviin eduskuntavaaleihin liittyen. Savon Sanomien toimituksen mukaan olen siis vanhin ehdokas (67). Toinen erikoisuus on se, että saman tietolähteen mukaan olen ainoa työeläkkeellä oleva ehdokas.

Oletin, että kaikkilla puolueilla on ainakin yksi senioriehdokas ellei kaksi, koska eläkeläisten asiat ovat olleet viime aikoina niin paljon puheenaiheena.  Sitä suuremmella innolla ja kunnialla heilutan seniorilippua korkealla tässä erityisasemassani – ainoana senioriehdokkaana Pohjois-Savossa ek-vaaleissa 2011.