Huoltosuhde

22.10.2012

Tämän päivän Suomessa kansalaisista sadan käydessä töissä  puolensataa on työelämän ulkopuolella eli nauttii joko oman työuransa tai toisten työn hedelmistä. Surullinen lukunsa on se  50 000 nuoren tai nuorehkon syrjäytyneen suomalaisen joukko, joka ei ole saanut oikeaa otetta elämäänsä. Hekin kuuluvat näihin huollettaviimme.

Noin kahden vuosikymmenen kuluttua huoltosuhteemme on pahemman kerran vinksallaan. Tuolloin sataa työssä käyvää kohti on jo 75 huollettavaa!

Tilastojen valossa olemme juuri nyt siinä käännekohdassa, josta huoltosuhde lähtee nopeasti heikkenemään. Pahimmillaan tilanne on vuosina 2030-35, johon on vielä aikaa pari vuosikymmentä. Sen jälkeen huoltosuhteen negatiivinen muutos tasaantuu ja näyttää jatkuvan samana, mutta kansantalouden kannalta silti huonona.

Huoltosuhde ja Suomi-uudistus

Huoltosuhteen heikkeneminen on pakottanut maan hallituksen ja kaikki vastuulliset tahot ajamaan rakenneuudistuksia, joilla ennusteiden mukainen uhkaava tilanne voitaisiin välttää. Ellemme onnistu uudistamaan kuntarakenteita tulevan vaalikauden aikana, tilanne saattaa ajautua todelliseen kriisiin monessa pienessä kunnassa. Ongelma on yhteinen ja koko maan kattava, joten pään pensaaseen laittaminen ei kelpaa ratkaisuksi.

Valtuustot vallankahvassa

Meillä on vielä riittävästi aikaa tarttua toimeen ja laittaa asiamme kuntoon. Vuosikymmenen lopulla tilanne näyttää tilastojen valossa siltä, että hyvinvointivaltiomme perusta on pahemman kerran uhattuna. Hallitus on soittanut kuntapäättäjille herätyskelloa, mutta kuntien luottamushenkilöt eivät ota kuullakseen. Herätys karuun todellisuuteen on kuitenkin vääjäämättä edessä. Ken elää – se näkee!

Toivottavasti uudet valtuutettumme näkevät hyvissä ajoin ja riittävän kauas. Välttämättömien uudistusten vaatimat päätökset on tehtävä seuraavien neljän vuoden aikana.

Kommentit

2 kommenttia aiheeseen: “Huoltosuhde”

  1. Paavo Mustonen @ lokakuu 25, 2012 klo 14:14

    Väestöllinen huoltosuhde heikkenee laskennallisesti lähitulevaisuudessa. Kaikista huolestuttavinta siinä on kuntienvälillä kokoajan vahvistuvat suuret erot.

    Taloudellinen huoltosuhde on edellisestä taloustaantumasta, eli vuodesta 1995 lähtien parantunut pikkuhiljaa kun koko maanväestöä tarkastellaan tilastollisesti. Se johtuu melkeinpä yksinomaan työllisyyden parantumisesta.

    Tässä mielessä nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytyminen on vakava ongelma, johonka on hallitusohjelmassa paneuduttu kiitettävästi. Nyt tulisi lisäksi kuntien kantaa vastuunsa saman ongelman hoidosta. Tämä panostus, myönteisten inhimillisten tekijöiden lisäksi, parantaa myös osaltaan taloudellista huoltosuhdetta. Olettaen tietenkin, että kansainvälinen talouskehityksen hidastuminen ei nyt lisää pidempiaikaisesti työttömyyttä.

    Väestöllisessä huoltosuhteessa on huolestuttavinta kuntarajoista johtuva kansalaisia eriarvoistava vaikutus. Vaikka väestöllinen huoltosuhteen tasaantuminen jakaantuu pidemmälle ajalle mitä sen lähivuosien kasvu tapahtuu. Ja jos terveyden hoidollisesti onnistutaan vanhuspalvelut turvaamaan, niin tulevaisuuden vanhukset tarvitsevat yksilöä ja elinvuotta kohti kuitenkin vähemmän yhteiskunnan palveluksia mitä tähän asti on totuttu. Vanhukset elävät lähi tulevaisuudessa omatoimisina, maksavat eläkkeistään veroja ja toivat monella tapaa vapaaehtoistyössä tuottavina kansalaisina.

    Kuntarajoista johtuva peruspalveluiden saatavuudesta, vero- ja maksurasituksesta johtuva eriarvoistuminen pitäisi vain saada katkaistua. Se on mahdollista saavuttaa kuntaliitoksilla ja suuremmilla kuntakokonaisuuksilla.

    Eli olen näistä kysymyksistä varsin pitkälle samaa mieltä Erkki Kukkosen kanssa.

  2. Erkki Kukkonen @ lokakuu 26, 2012 klo 20:47

    Kiitos asiantuntevasta kommentoinnista huoltosuhteeseen, Paavo Mustonen!

    Puheenjohtajien kuntavaaleihin liittyvät televisiotentit ovat olleet turhaa suunsoittoa tässä mielessä, sillä niissä ohitettiin täysin yksi tärkeimmistä kuntauudistuksen syistä ja tekijöistä. Pääministeri Katainen tosin yritti pari kertaa tuoda esille huoltosuhteen heikkenemisen kunnissa, mutta pian hänet vaiennettin yleisen ”älämölön” alle.
    Armoton totuus on jokatapauksessa edessä n. 15 vuoden kuluttua. Pahimmillaan huotosuhteen käänne on v. 2030 paikkeilla. On käsittämätöntä, että tämän suuruusluokan yhteiskunnallinen negatiivinen muutos ohitetaan olankohautuksella. Kyllä kaikkien vastuuntuntoisten tahojen pitäisi herätä ja ryhtyä ”unilukkareiksi” nukkuville. Herääminen tämän ongelman hoitamiseen kunnissa ensi vuosikymmenellä on moninverroin vaikeampaa.

Olisiko sinulla kommentoitavaa aiheesta?