Lämmin kiitos äänestäjilleni! Teitä oli tasan 100.

10.04.2017

Menen siis ”sata lasissa” eteenpäin! Kiitos tästä Sinulle, äänestäjäni!

Vaalitulos antaa Kokoomuksen 88:n ehdokkaan ryhmässä sijaluvun 29. Se suo seniorien edunvalvontaan hyvät lähtökohdat ja mahdollisesti toimintani jatkumisen Kuopion vanhusneuvostossa, jonne pyrin jatkokaudelle. Ilman ehdokkuutta kuntavaaleissa luottamustehtäviä ei yleensä heru kenellekään.

Meillä on edessämme itsenäisen Suomen historian suurin yhteiskunnallinen muutos sote -uudistuksen myötä. Pohjois-Savon soteen siirtyy entisinä työntekijöinä kaikki kaupunkien ja kuntien sosiaali- ja terveysalan työntekijät. Heitä on yhteensä 13 000 tämän hetkisen tiedon mukaan. Posote toimii n. 1,2 miljardin euron budjetilla, joka ainakin toistaiseksi rahoitetaan valtion verovaroilla. Samassa suhteessa kuntaverojen tulee alentua eikä kokonaisveroaste saa kohota. Kaikki tämä pitäisi olla valmiina jo vuoden 2019 alussa. Elämme mielenkintoisia aikoja!

Oma erikoisuutensa suunnitelmissa on maakunnallinen vanhusneuvosto. Sen kokoonpanon suhteen olen hyvin kriittinen, sillä tähän uuteen orgaaniin jokainen kunta lähettää yhden edustajan. Kuopio edustaa noin puolta Pohjois-Savon asukasmäärästä, mutta ikääntyvää väestöämme edustaisi vanhusneuvostossa vain yksi jäsen kuten rautavaaralainen edustajakin.

Toisin sanoen 2017 kuntavaalin tuloksen perusteella Pohjois-Savon vanhusneuvosto muodostuu keskustalaisista ”senioreista”. Muiden puolueiden edustajilla varkautelaisia demareita lukuunottamatta ei taida olla siinä neuvostossa paikkaa ja äänivaltaa, jos noudatetaan suoraviivaisesti tuoreiden kuntavaalien tulosta. Puolentoista vuoden kuluttua nähdään, olemmeko keskustalaisten miehittämässä maakunnan vanhusneuvostossa ”katsomon puolella”.

 

 

 

Pohjois-Savon vanhusneuvosto?

07.04.2017

Vanhuspalvelulaki astui voimaan v. 2013 alussa. Laki edellytti, että jokaiseen Suomen kuntaan täytyi muodostaa vanhusneuvosto. Kun laissa ei ole määräyksiä neuvostojen koosta eikä muodostamistavasta, on tuloksena ollut joukko hyvin erilaisia vanhusneuvostoja.

Olen toiminut Kuopion nykyisen lakisääteisen vanhusneuvoston puheenjohtajana tämän päättyvän vaalikauden ajan eli vähän yli neljä vuotta. Kuopion vanhusneuvostoon kuuluu puheenjohtajan lisäksi 11 jäsentä. Olemme pitäneet vuosittain keskimäärin yhdeksän kokousta. Jokaisessa kokouksessa on ollut asialistalla ikäihmisten hyvinvointiin liittyviä asioita. Jäsenten osallistumisaktiivisuus on ollut kiitettävää.

Vajaan parin vuoden kuluttua ryhdytäään sote-uudistuksen myötä muodostamaan maakunnallisia vanhusneuvostoja. Pari päivää sitten sain kuulla ja nähdä ”koulun penkillä”, että näihin uusiin vanhusneuvostoihin jokainen kunta valitsee yhden edustajan. Se tarkoittaa, että Pohjois-Savon maakunnan vanhusneuvostossa on sitten 18 jäsentä!

Rohkenen heti epäillä tällaisen vanhusneuvoston toimintakykyä ja merkitystä. Kuopiossa on noin puolet Pohjois-Savon asukkaista. Rautavaaralla, Vesannolla tai Tervossa on n. 1 % maakuntamme asukkaista. Siitä huolimatta näillä kaikilla tahoilla olisi yksi edustaja maakunnallisessa vanhusneuvostossa.

Miten huolehditaan tällaisen elimen kokoonpanossa tasa-arvolain vaatimuksista tai suhteesta asukasmäärään? Mikä on jäsenten puoluepoliittinen jakautuma? Entä suhde eläkeläisjärjestöihin? Millainen on tällaisen neuvoston toimivalta? Millaisella budjetilla toimitaan? Tässä muutama avoin kysymys. Tekee mieli sanoa, että ”ken elää se näkee”! Toivottavasti ei olla tekemässä vuoden turhaketta maakunnallisista vanhusneuvostoista!

Asiaa apteekkiin

02.04.2017

Senioreilla on usein asiaa apteekkiin. Useimmilla meistä on jatkuvaa lääkitystä vaativia vaivoja ja sairauksia, joihin lääkkeitä saa KELA:n ohjeistuksen mukaan kerrallaan enintään kolmeksi kuukaudeksi. Reseptit ovat voimassa enintään vuoden ajan. Uusiminen on mahdollista nykyisin omakanta -ohjelman kautta, mutta hyvin monet uusivat lääkkeensä apteekkikäynnin yhteydessä.

Apteekkipalvelutkin ovat uhkaavasti harvenemassa ja jopa loppuneet palvelujen keskittymisen vuoksi. Männistön kaupunginosa, jossa on paljon iäkkäitä asukkaita, on tällä hetkellä ilman apteekkia. Männistöön on keskitetty paljon vanhuspalveluja ja iäkkäiden ihmisten asumista, mutta tällä hetkellä kaupunginosasta puuttuu apteekki. On aika erikoista, että kukaan apteekkareista ei ole perustanut edes sivuapteekkia Mänistöön. Oletan, että asiakkaita riittäisi ja liikevaihto olisi kelvollinen, kunhan vain uusi apteekki avaisi ovensa.

Apteekin paikka olisi myös KYS:n ”tontilla”. Jokainen sairaalassa hoitoa saanut ja sieltä poistuva suuntaan ensimmäiseksi apteekkiin. Miksi tuo ensimmäinen apteekkikäynti ei voisi tapahtua jo KYS:ssä? Miksi potilaan täytyy ”ostaa” ensin kyyti apteekkiin ja vasta  sitten kotiin? Sairaalle aiheutuu turhia ylimääräisiä kuluja ja maksuja apteekkimatkan vuoksi.

Ehdotan ratkaisuksi sivuapteekkia KYS:n tiloihin. Näin saataisiin parannettua merkittävästi apteekkipalvelua. KELA:n kustannuksetkin voisivat hieman pienentyä matkakorvausten vähentyessä. Jos reseptivapaiden lääkkeiden myynti marketeissa sallittaisiin, moni apteekkireissu jäisi ehkä tekemättä, mutta seurauksena saattaisi olla apteekkien harveneminen entisestään. Kenen etu se olisi?

Mitalissa on aina kaksi puolta, joita täytyy arvioida objektiivisesti.