Tietoja

Kontillinen kokemusta!

  • Varavaltuutettu
  • Kuopion vanhusneuvoston puheenjohtaja
  • Kuopion Vesi liikelaitoksen johtokunnan jäsen
  • Savon Koulutuskuntayhtymän valtuuston jäsen
  • Kirkkovaltuuston jäsen
  • Puijon seurakuntaneuvoston jäsen
  • Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n hallituksen varapuheenjohtaja
  • Kuopion eläkeläisjärjestöjen yhteistyötoimikunnan puheenjohtaja
  • Lukuisia kunnallisia luottamustehtäviä jo vuodesta 1969 alkaen kaupunginhallituksessa, eri lauta- ja johtokunnissa
  • Kokoomuksen järjestötehtäviä piirihallituksessa ja puoluevaltuustossa
  • Kokoomuksen Kuopion kunnallisjärjestön kunniapuheenjohtaja
  • Puijon Kokoomus ry:n hallituksen jäsen
  • 37 virkavuotta, joista 32 v opetustyötä kuopiolaisten lasten hyväksi vuosina 1971–78
  • Niuvan koulun opettajana ja koulunjohtajana sekä 1978–2003 Länsi-Puijon koulun rehtorina

Mikä mies, mistä komppaniasta?

Kun Länsi-Puijon ensimmäinen koulu oli vuonna 1978 rakenteilla, tämä kysymys kajahti korviini. Olin tutustumassa tulevaan työpaikkaani koulurakennuksessa, jossa eivät vielä olleet ovet paikallaan ja muovit peittivät ikkuna-aukkoja. Urakoitsija ei tietenkään tuntenut minua, joten hän päätti kysyä lyhyesti ja ytimekkäästi, mikä olin miehiäni ja miksi liikuin työmaalla. Tästä ajankohdasta alkoi toinen työrupeamani Kuopiossa, jota riitti aina eläkkeelle siirtymiseeni saakka vappuna 2003.

Mutta miten siihen tultiin?

Syntymäkotikuntani on Vesanto, jonka Harinkaan kylässä synnyin vuonna 1943. Isäni oli Keiteleen luotsi ja äitini kyläkoulun opettaja. Näistä lähtökohdista alkoi maailmankuvani muodostuminen. Menin jo 6-vuotiaana (nyk. esikouluikäisenä) kansakouluun, jota kävin viisi vuotta. Tämän jälkeen koulutieni kulki Viitasaaren yhteiskouluun, josta pääsin ylioppilaaksi -63.


Armeijan ”harmaita” kulutin 11 kuukauden ajan aloittaen Pohjois-Savon Prikaatissa Kajaanissa. AUK:n kävin Oulussa ja Kajaaniin palasin takaisin Haminan RUK:n kurssin 115 jälkeen seuraavana kesänä.

Olin siinä onnekkaassa asemassa, että Jyväskylän JKK:sta sain kutsun tulla opiskelemaan opettajaksi heti asevelvollisuuden jälkeen syksyllä 1964. Armeija oli käytännössä ”välivuoteni”.

Opettajanvalmistus oli tuohon aikaan 2-vuotinen, joten ensimmäistä työpaikkaani pääsin hakemaan jo 1966. Lapinlahden kunnan Keskimmäisen kansakoulun johtokunta oli ensimmäinen viranomainen, joka valitsi minut opettajan virkaan ja samalla koulunjohtajaksi, taloudenhoitajaksi ja johtokunnan sihteeriksi. Ikää tällä miehellä oli tuolloin 23-vee!

Saatuani heti vakituisen työpaikan, jäin seuraamaan tilannetta työmarkkinoilla. Kävin erikoistumassa maantiedon ja biologian luokanopettajaksi Helsingissä.

Iisalmesta kotoisin olevan vaimoni Ailan tapasin sattumalta kansantanssiharrastuksen parissa. Lapinlahti ja Keskimmäisen koulu oli ensimmäinen yhteinen kotimme noin vuoden ajan ennen muuttoamme Kuopioon, jonne minut valittiin vuonna -71 Niuvan koulun luokanopettajan virkaan.

Lapinlahdella ehdin tehdä tuttavuutta kunnallispolitiikankin kanssa. Koulun johtokunnan puheenjohtaja Oiva Vepsäläinen patisteli minua lähtemään vuonna -68 kunnallisvaaliehdokkaaksi. Suostuin pyyntöön ja sain sen verran ääniä, että varavaltuutetun paikka tuli Kokoomuksen listalla.

Seuraukset tästä olivat melkoiset. Täysin noviisina kohdalleni tuli valinta Lapinlahden kirjastolautakunnan puheenjohtajaksi. Kunnassa oli tehty suunnitelma sivukirjastojen saneeraamisesta, pääkirjaston rakentamisesta ja kirjastoauton hankkimisesta. Tämä kaikki tuli ”heti kättelyssä” eteeni. Joskus heikkoina hetkinä tuntui vähän siltä, että mitenkähän tämän kanssa selviän. Kaikki mainitut tulivat tehtyä ja kirjastoautokin tuli vuotta aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Ja sekin innokkuuteni ja tietämättömyyteni takia – mutta hyvä niin!

Kuopiossa asiat etenivät niin, että kun koulunjohtaja Olavi Kokko lähestyi eläkeikää, hän ei enää vuonna 1973 halunnut jatkaa tehtävässään. Kun henkilökunta oli yksimielisesti sen kannalla, että minun tulisi ottaa koulunjohtajan tehtävät hoitaakseni silloisessa noin 150 oppilaan Niuvan koulussa, rohkenin ottaa haasteen vastaan ja sillä tiellä oikeastaan loput työhistoriastani Kuopiossa etenikin.

Länsi-Puijon alue oli kaavoitettu 70-luvun alussa ja sen seurauksena 1973-74 alkoi alueen asuttaminen. Samalla alkoivat koulun seinät pullistella. 1975 syksyllä saatiin käyttöön lisätilaa, Niuvan viipalekoulu. Sekään ei riittänyt kuin pari-kolme vuotta. 1978 otettiin käyttöön kevytrakenteinen Länsi-Puijon koulu, joka sittemmin vuonna 2005 purettiin. Tällä hetkellä tontilla seisoo uusi ja uljas, 2007 vihitty arkkitehti Riitta Korhosen suunnittelema koulurakennus, jossa oman kaupunginosani lasten kelpaa käydä koulua.

Monta elämäni kohokohtaa sattui 1970-luvulle. Poikamme Ilkka syntyi -75. Hankimme nykyisen talomme Mesitieltä. Ryhdyimme rakentamaan kesäpaikkaa Vesannolle. Työpaikkani siirtyi viiden minuutin kävelymatkan päähän Länsi-Puijolle. Kaikkinensa upeita muistoja!

 Lapsenlapsen kanssa ajelulla